Pääsääntö on, että sovittelujaksona käytetään kuukautta tai neljää peräkkäistä kalenteriviikkoa (maanantaista sunnuntaihin) palkanmaksujaksosta riippuen. Tämä on tavanomainen sovittelujakso.
Lyhyempää kuin tavanomaista sovittelujaksoa eli erityistä sovittelujaksoa pitää käyttää silloin, kun edellä mainittuun tavanomaiseen sovittelujaksoon sisältyy sellaisia aikoja, joilta ei ole lainkaan oikeutta työttömyyspäivärahaan (esimerkiksi omavastuuaika tai lomakorvauksen jaksotusaika).
Erityinen sovittelujakso muodostetaan edellä mainituissa tapauksissa haku- ja maksujakson niistä osista, joilta on oikeus saada työttömyyspäivärahaa. Jos työttömyyspäivärahan maksamisen esteenä on se, että työnhaku ei ole voimassa, käytetään kuitenkin tavanomaista sovittelujaksoa.
Erityistä sovittelujaksoa voidaan käyttää myös yli neljä viikkoa kestävän osa-aikatyön alkaessa, jotta sovittelujakso saadaan vastaamaan osa-aikatyön palkanmaksujaksoa.