Kun työntekijä lähtee ulkomaille töihin, hänen työttömyysturvansa voi työskentelyn jälkeen olla erilainen riippuen siitä, missä asemassa hän on lähtenyt ulkomaille ja mihin hän on lähtenyt. Työskentelyn ja työnhaun osalta yksi ratkaiseva seikka on se, tapahtuuko työskentely tai työnhaku EU- tai ETA -maassa vai muussa kuin sopimusmaassa. Vakuutus- ja työskentelykausien siirrosta samoin kuin kolmen kuukauden työnhakuun lähtemisessä toiseen EU- tai ETA -maahan on olemassa omat lomakkeensa, jotka työttömyyskassa laatii omille jäsenilleen.
Kun työntekijä lähtee ulkomaille töihin, hänen työttömyysturvansa voi työskentelyn jälkeen olla erilainen riippuen siitä, missä asemassa hän on lähtenyt ulkomaille ja mihin hän on lähtenyt. Tilanteet voidaan jakaa seuraaviin neljään ryhmään:
1. Työskentely lähetettynä työntekijänä
a) EU/ETA-maassa, jolloin Eläketurvakeskus (ETK) antaa todistuksen lähetetyn työntekijän asemasta
b) Ei-sopimusmaassa, jolloin Kansaneläkelaitos (Kela) antaa todistuksen lähetetyn työntekijän asemasta
2. Henkilö on työssä EU/ETA-maassa ei-lähetettynä työntekijänä, eli paikallisen työnantajan palveluksessa
3. Henkilö on työssä muussa sopimusmaassa ei-lähetettynä työntekijänä
4. Henkilö on työssä muussa kuin sopimusmaassa ei-lähetettynä työntekijänä
Lähetetty työntekijä on henkilö, joka tekee palkkatyötä ja jonka työnantaja Suomessa lähettää hänet tilapäisesti työhön ulkomaille ja maksaa palkan tämän ulkomaan työskentelyn ajan.
Kun henkilö lähtee lähetettynä työntekijänä töihin joko sopimusmaahan tai ei-sopimusmaahan, ulkomailla tehty työ otetaan huomioon hänen työssäoloehdossaan, kuten otetaan Suomessakin tehty työ. Työnantajan pitää maksaa pakolliset työantajamaksut Suomeen ja työntekijän pitää säilyttää kassajäsenyytensä Suomessa.
Jos henkilö jää ulkomailla työskentelyn jälkeen työttömäksi, hänen tulee toimittaa kassalle palkkatodistus tästä ulkomaan työstä sekä ETK:n tai Kelan todistus siitä, että hän on lähetetty työntekijä. ETK antaa todistuksen niiden maiden osalta, joiden kanssa Suomella on joko monenvälinen tai kahdenkeskinen sosiaaliturvasopimus. KELA antaa todistuksen kolmansien maiden osalta, joiden kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta (esim. Venäjä, Aasian valtiot sekä useimmat Etelä-Amerikan valtiot).
Henkilön tulee kuulua lähtömaan eli Suomen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Ulkomaan työskentely saa kestää enintään vuoden, mutta aikaa voidaan hakemuksesta pidentää pääsääntöisesti enintään viiteen vuoteen saakka. Mikäli työskentely ulkomailla kestää yli viisi vuotta, pitää Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumista hakea uudelleen.
Työntekijän on työttömyysturvan saamiseksi oltava vakuutettu pääsääntöisesti siinä maassa, jossa hän työskentelee. Kun henkilö lähtee työhön toiseen EU/ETA-maahan, tulee hänen ensisijaisesti liittyä työskentelymaan työttömyysvakuutuksen piiriin. Jos työntekijä siis työskentelee ulkomailla, hänen on pääsääntöisesti hankittava työttömyysvakuutus työskentelymaassa.
Työssäoloehtoon Suomessa hyväksytään
Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa on vapaaehtoinen työttömyyskassojen hoitama työttömyysvakuutusjärjestelmä. Näissä maissa työntekijän pitää hakeutua työttömyyskassan jäseneksi, jotta pääsee ansioturvan piiriin. Muissa EU- ja ETA-maissa on yleinen työttömyysvakuutus, jolloin työssä olevat henkilöt ovat automaattisesti sen piirissä.
EU-maita ovat vuonna 2012 Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska, Saksa, Irlanti, Iso-Britannia, Tanska, Kreikka, Espanja, Portugali, Itävalta, Ruotsi, Suomi, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekin tasavalta, Unkari, Viro, Bulgaria ja Romania.
ETA-maita ovat Islanti, Liechtenstein ja Norja. Sveitsi ei ole EU/ETA -maa, mutta sen kanssa on ollut voimassa erillinen sopimus vapaasta liikkumisesta 1.6.2002 lähtien.
Kun henkilö palaa työskentelyn jälkeen takaisin Suomeen, EU/ ETA -maassa hankitut vakuutus- ja työskentelykaudet voidaan lukea Suomessa työssäoloehtoon, mikäli palkka- ja työtodistusten lisäksi kassaan toimitetaan U1 -lomake (EU -maat) tai E301-todistus (ETA -maat). U1 -lomake tai E301 -todistus tulee pyytää työskentelymaan viranomaiselta. Lisäksi edellytetään, että henkilö on liittynyt Suomessa työttömyyskassaan kuukauden kuluessa siitä, kun hän on lakannut olemasta työskentelymaan työttömyysturvan piirissä. Tästä syystä ulkomailta palatessa työttömyyskassan jäseneksi voi ja tarvittaessa pitää liittyä myös työttömänä ollessa.
Työttömyyspäivärahan saamisen edellytyksenä on lisäksi yleensä se, että henkilö on tietyn ajan työskennellyt siinä maassa, josta hän hakee työttömyysturvaa. EU/ETA-maat voivat itse määritellä, kuinka pitkä tämän työskentelyjakson pitää olla. Suomessa edellytetään neljän viikon työskentelyä, eli henkilön on työskenneltävä Suomessa vähintään neljän viikon ajan sellaisessa työssä, joka kerää työssäoloehtoa. Tämän jälkeen työssäoloehdossa huomioidaan EU/ ETA-maassa tehty työ. Ansiosidonnaisen päivärahan perusteena oleva palkka määritellään kuitenkin vain tästä Suomessa tehdystä vähintään neljän viikon työstä. Jos olet ollut EU/ETA-maassa työssä alle vuoden, ei tätä neljän viikon työskentelyä kuitenkaan edellytetä. Tällöin ansiosidonnaisen päivärahan perusteena oleva palkka määritellään ulkomailla tehdystä työstä.
Eräistä työntekijäryhmistä on erityismääräyksiä. Tällaisia ryhmiä ovat
Rajatyöntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka työskentelee yhdessä maassa ja asuu muussa maassa, johon hän palaa yleensä päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Rajatyöntekijä on vakuutettu siinä maassa, jossa hän työskentelee. Jos hän jää osittain työttömäksi tai hänet lomautetaan, hänen pitää hakea työttömyysetuutta työskentelymaasta. Jos hän jää kokonaan työttömäksi, hän saa työttömyysetuutta kotimaastaan ilman neljän viikon työskentelyedellytystä.
Pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa on sovittu paluuoikeudesta, joka parantaa henkilöiden asemaa työttömyysturvan osalta, jos he ovat pohjoismaisia paluumuuttajia. Sopimuksen mukaan henkilöltä ei edellytetä neljän viikon työskentelyä ennen päivärahaoikeuden saamista, jos;
1) hän on viiden vuoden kuluessa ollut työttömyyskassan jäsen ja
2) työskennellyt vähintään yhden viikon ajan palkansaajana tai vähintään yhden jakson yrittäjän työssäoloehtoa kerryttävässä työssä taikka
3) saanut työttömyysetuuksia, joihin ei lueta työmarkkinatukea.
Henkilöllä on siis oikeus ansiopäivärahaan muiden edellytysten täyttyessä heti palatessaan työstä muusta Pohjoismaasta, jos hän on edellä kuvattu pohjoismainen paluumuuttaja.
Ruotsissa ja Tanskassa on samanlainen kassajärjestelmään perustuva työttömyysvakuutus kuin Suomessa. Näissä maissa tehdystä työstä työssäoloehtoon hyväksytään siis vain kassan jäsenenä tehty työ. Muiden Pohjoismaiden osalta hyväksytään kaikki työssäoloehdon täyttävä työ. Pohjoismaasta toiseen siirtyessä tulee toisen pohjoismaiseen kassaan liittyä kahdeksan viikon kuluessa, mikäli hakija on niin sanottu pohjoismainen paluumuuttaja.
Kun henkilö on ollut työssä niin sanotuissa kolmansissa maissa paikallisen työnantajan palveluksessa, hänen tulee Suomeen palattuaan tarkistaa, pidetäänkö häntä ulkomaan työskentelyn aikana Suomessa asuvana henkilönä. Kela tekee päätöksen siitä, pidetäänkö henkilöä Suomessa asuvana. Jos henkilön työskentely ulkomailla on kestänyt yli vuoden, ei häntä pääsääntöisesti pidetä Suomessa asuvana. Tällöin henkilö tulee oikeutetuksi työttömyyspäivärahaan vasta, kun hän on täyttänyt uudelleen työssäoloehdon. Jos taas henkilö Suomeen palatessaan saa Kelan todistuksen siitä, että häntä pidetään edelleen Suomessa asuvana, kassa voi maksaa hänelle päivärahaa seuraavien edellytysten täyttyessä:
Kolmannessa maassa työskentely voi siis pidentää tarkastelujaksoa, jos työtä on tehty siinä määrin ja palkkaa maksettu niin paljon, että vastaava työ Suomessa tehtynä kerryttäisi työssäoloehtoa.
Kansainvälisten järjestöjen palveluksessa tehtyä työtä ei hyväksytä työssäoloehtoon. Poikkeuksena tästä on YK:n rauhanturvaajana tehty työ, joka siis hyväksytään työssäoloehdon täyttäväksi työksi.
Se aika, jonka henkilö on työskennellyt sellaisten kansainvälisten järjestöjen palveluksessa, joihin Suomi valtiona osallistuu, pidentää henkilön työssäoloehdon tarkastelujaksoa. Se siis pidentää sitä 28 kuukauden tarkastelujaksoa, jonka aikana henkilön pitää täyttää 34 viikon työssäoloehto. Tarkastelujaksoa voidaan enimmillään pidentää seitsemän vuotta. Tällaisia järjestöjä on esimerkiksi YK ja sen erityisjärjestöt. Sen sijaan esimerkiksi Punainen Risti ja erilaiset ystävyysseurat eivät ole valtioiden välisiä järjestöjä, joten työskentely näissä ei pidennä tarkastelujaksoa.
Työskentelykausien siirtäminen Suomeen edellyttää, että henkilö liittyy Suomessa työttömyyskassan jäseneksi kuukauden kuluessa siitä, kun hän lakkasi kuulumasta työskentelymaan työttömyysturvajärjestelmään. Pohjoismaiden välillä tämä siirtymäaika on kahdeksan viikkoa, jos kysymyksessä on pohjoismainen paluumuuttaja. Jos liittyminen tapahtuu myöhemmin, ei henkilön työssäoloehtoon voida lukea hänen toisessa maassa tekemäänsä työtä. Koska siirtymäaika on näin lyhyt, ulkomailta tullessa voi ja tarvittaessa pitää liittyä kassaan myös työttömänä ollessaan.
Työssäolokaudet hyväksytään Suomessa työssäoloehtoon, kun henkilö esittää työskentelykausista sen maan viranomaisen antaman U1 -lomakkeen (EU -maat) tai E301 -lomakkeen (Norja, Islanti, Liechtenstein ja Sveitsi). Lomake on aina työskentelymaan viranomaisen kielellä annettu ja se on kaikissa EU/ETA-maissa ulkonäöltään samanlainen, eli tarvittavat tiedot ovat aina samassa paikassa. Ruotsissa ja Tanskassa työttömyyskassa antaa todistuksen. Norjassa todistusten antaminen on keskitetty Grense tjänsten i Morokulien Infocenter -toimistolle. Muissa Euroopan maissa paikallinen työvoimaviranomainen antaa todistuksen. Todistus voidaan antaa henkilölle hänen muuttaessaan työhön toiseen EU/ETA-maahan tai se voidaan pyytää tarvittaessa myöhemminkin. Yleensä todistusta tarvitaan vasta silloin, kun henkilö jää kohdemaassa työttömäksi, eikä ole siellä työskennellyt työssäoloehtoon vaadittavaa aikaa.
Jos henkilö on jo saanut toisessa EU/ETA -maassa päivärahaa, lasketaan ne Suomessa työttömyysturvalain mukaiseen 500 päivän enimmäismaksuaikaan. Toisessa maassa otettu omavastuuaika siirtyy myös, vaikka se olisi ollut lyhyempikin kuin Suomessa vaadittava omavastuuaika. Toisessa maassa hankitut työskentelykaudet otetaan huomioon myös silloin, kun tarkistetaan, onko henkilön työssäoloehto täyttynyt uudelleen, jolloin henkilön päivärahan perusteena oleva palkka määritellään uudestaan ja enimmäismaksuaika aloitetaan alusta.
Työttömyyspäivärahan määrä lasketaan pääsääntöisesti niistä ansioista, jotka on ansaittu siinä valtiossa, joka vastaa etuuden myöntämisestä. Päivärahan suuruus määrätään siten Suomessa ansaittujen tulojen perusteella, kun henkilö on ehtinyt olla työssä Suomessa vähintään neljä viikkoa. Alle vuoden EU/ETA-maassa kestäneen työskentelyn jälkeen ei vaadita neljän viikon työskentelyä Suomessa, joten palkka määritellään ulkomaan työn tulosta.
Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen mukaan henkilöllä on viiden vuoden paluumuutto-oikeus, joten toisesta Pohjoismaasta palatessaan henkilön palkka määritellään tästä toisessa Pohjoismaassa ansaitusta tulosta. Kun palkka määritellään ulkomaan työn tulosta, muunnetaan ulkomailla ansaittu tulo hakemuksen käsittelypäivänä voimassa olevalla kurssilla Suomen viralliseksi valuutaksi. Vaihtokurssi määritellään EU:n Virallisessa lehdessä kolmen kuukauden välein.