Sinut katsotaan työttömyysturvassa yrittäjäksi, jos olet YEL- tai MYEL-vakuutusvelvollinen. Yrittäjänä pidetään myös yrityksen osaomistajaa, vaikka hän kuuluisi muun eläkevakuutuksen piiriin. Sinua pidetään yrittäjänä, jos:
1. työskentelet johtavassa asemassa yrityksessä, josta omistat yksin vähintään 15 % taikka jos omistat yhdessä perheesi kanssa tai sinun perheesi omistaa vähintään 30 % yhtiöstä
2. työskentelet yrityksessä, josta omistat yksin taikka yhdessä perheesi kanssa tai perheesi omistaa vähintään 50 % yhtiöstä
3. työskentelet muussa yrityksessä tai yhteisössä, jossa sinulla tai perheenjäsenilläsi tai sinulla yhdessä perheenjäsentesi kanssa on vastaava määräämisvalta
Omistusosuutta laskettaessa otetaan huomioon myös välillinen toisten yritysten ja yhteisöjen kautta tapahtuva omistaminen, jos sinä tai perheenjäsenesi tai yhdessä perheenjäsentesi kanssa omistat väliyhteisöstä vähintään puolet tai teillä on vastaava määräämisvalta.
Pelkkä yrityksen tai sen osan omistaminen ei kuitenkaan tee sinusta yrittäjää. Olennaista on, että myös työskentelet yrityksessä edellä mainitulla tavalla.
Sinun katsotaan olevan johtavassa asemassa, jos olet osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen tai jos olet osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä tai yhteisössä vastaavassa asemassa. Perheenjäseneksi katsotaan henkilön kanssa samassa taloudessa asuva puoliso, lapset ja vanhemmat.
Palkansaajakassan jäsenellä ei ole oikeutta ansiopäivärahaan, jos hänen katsotaan työllistyvän päätoimisesti yritystoiminnassa. Päätöksen yritystoiminnan päätoimisuudesta tekee aina TE-toimisto. Päätoimisuutta arvioitaessa ratkaisevaa on toiminnan vaatima työmäärä. Jos TE-toimisto pitää työmäärää niin suurena, että se on esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle, yritystoimintaa pidetään päätoimisena. Kun työttömänä oleva henkilö aloittaa yritystoiminnan, TE-toimisto tulkitsee sen yleensä päätoimisena.
Tarvittaessa yrittäjän pitää ajankäyttönsä perusteella pystyä näyttämään, ettei kysymys ole päätoimisesta yritystoiminnasta. Verkostomarkkinointityöt ovat merkittävin poikkeus tästä päätoimisuuslähtökohdasta. Verkostomarkkinointitöiden osalta työmäärän perusteella voidaan useammin päätyä siihen tulokseen, etteivät työt ole esteenä kokopäiväisen työn vastaanottamiselle.