Työsuhteen päättyessä maksetun lomakorvauksen jaksottamista koskevat säännökset ovat olleet voimassa työttömyysturvalaissa vuodesta 1997 lukien. Säännöksen voimaantullessa jaksotus tehtiin yli kuukauden pituisen kokoaikatyön osalta. Sittemmin sovitellun päivärahan säännösten muuttumisen myötä muuttui myös lomakorvauksen jaksotus siten, että jaksotus tehdään, jos kokoaikatyö on kestänyt yli kaksi viikkoa.  Jaksotusaika saadaan kun lomakorvauksen määrä jaetaan työsuhteesta saadulla päiväpalkalla, eikä oikeutta työttömyyspäivärahaan ole jaksotusajalta.

Lomakorvauksen jaksottamisen poistamisesta työttömyysturvalaista on vuosien varrella käyty aika ajoin keskustelua. Jaksottamista on pidetty epäoikeudenmukaisena, koska joissakin tapauksissa jaksotusaika voi olla pitempi kuin työsuhteesta kertynyt vuosiloma. Jaksotuspäiviä kalenteriviikkoon lasketaan enintään viisi päivää, kun taas vuosilomapäiviä kalenteriviikossa on kuusi, ellei sopimuksilla muusta ole sovittu.

Lisäksi on kritisoitu sitä, ettei lyhyiden työsuhteiden osalta lomaoikeutta ole välttämättä syntynyt ja jaksottamisesta aiheutuu keinotekoinen loma. Arvostelua on herättänyt myös se, että lomakorvaus jaksotetaan, vaikkei sitä tosiasiassa olisi maksettu, jos oikeus korvaukseen on ollut.

Ei siis ihme, että jaksotuspäätökset ovat jatkuvasti valitusten topten-listan kärkipäässä. Jaksottamista koskeva työttömyysturvalain säännös on kuitenkin niin selkeä, että muutoksenhakuasteissa lomakorvauksen jaksotuspäätöksiä harvemmin kumotaan. Kunnes lainsäätäjä toisin määrää, pitämättömästä lomasta maksettu korvaus jaksotetaan, jaksotusajalta annetaan epäävä päätös ja mahdolliset valitukset lähetetään muutoksenhakuasteiden käsiteltäviksi.

Mikä tämän jaksotussäännöksen tarkoitus oikeastaan on?

Työttömyyspäivärahan maksamisella turvataan työttömän toimeentulo työttömyyden aikana.  Pitkissä työsuhteissa voi työsuhteen päättymisajankohdasta riippuen tulla korvauksena maksettavaksi edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana kertyneet ja pitämättä olevat vuosilomapäivät kokonaisuudessaan. Koska lomakorvaus vastaa työntekijän säännöllistä tai keskimääräistä palkkaa, näissä tilanteissa lomakorvauksen voisi katsoa turvaavan toimeentuloa jaksotusaikana.  

Oikeus lomakorvaukseen on työntekijällä myös lyhyissä työsuhteissa, vaikka vuosilomalain mukaista vuosilomaa ei välttämättä ole kertynyt. Tällöin ei voida puhua pitämättömästä lomasta, mutta korvausta lomasta kuitenkin työsuhteen päättyessä maksetaan. Samalla tavalla lomakorvaus näissä tapauksissa turvaa toimeentuloa, mutta useinkin lyhyemmän ajan.