Suomen perustuslaissa on taattu jokaiselle oikeus turvaan työttömyyden varalle. Suomalainen järjestelmä rakentuu perusturvasta ja ansioturvasta. Ansioturvan piiriin pääsee siten, että liittyy työttömyyskassaan. Työttömyyskassat kuten YTK maksavat ansioihin sidottua ansiopäivärahaa kun taas Kela maksaa perusturvana peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Nykyinen työttömyysturvajärjestelmä on kehittynyt pitkän ajan kuluessa ja sen kehitys on sisältänyt uudistuksia, joilla on pyritty mm. työttömyysturvajärjestelmän kannustavuuteen ja järjestelmän selkeyttämiseen.
Itse aloitin työt työttömyysturvan parissa vuonna 2003. Tuolloin oli tullut voimaan työttömyysturvan kokonaisuudistus. Vuoden 2003 uudistuksella pyrittiin selkeyttämään työttömyysturvajärjestelmää ja säätämään työttömyysturvasta pääsääntöisesti yhdessä laissa. Tämän rakenteellisen uudistuksen jälkeen työttömyysturvalakiin on tullut vuosien mittaan useita muutoksia ja muutamia suurempia lakimuutoksia kuten vuoden 2010 lakimuutokset. Vuoden 2010 uudistus yhdenmukaisti koulutusetuuksia ja paransi muun muassa nuorten toimeentuloa, sillä työssäoloehdon 43 kalenteriviikon edellytystä lyhennettiin 34 kalenteriviikkoon. Lisäksi lakimuutoksella nostettiin työttömyysetuuden tasoa työttömyyden alussa ja haluttiin kannustaa työttömiä aktiivisiin toimenpiteisiin työttömyysaikana. Uudistukset ovat osoittautuneet pääosin hyviksi.
Lainlaatijan tarkoitus useimmissa lakiuudistuksissa on, että työttömyysturvalainsäädäntöä pyritään selkeyttämään ja yksinkertaistamaan. Yksi hyvä esimerkki on väliaikaislailla säädetty poikkeussäännös lyhennetylle työviikolle lomautetuista. Yksinkertaisimmillaan ajatus on hyvin yksinkertainen:
Lukiessani tätä säännöstä koskevaa hallituksen esitystä, tuntui ajatus yksinkertaiselta. Ajatukseni tuntuu tällä hetkellä kaikkien näiden käytännön kokemuksien jälkeen kaikkea muuta kuin yksinkertaiselta. Ette arvaakaan mitä tapahtui, kun kassaamme saapui ensimmäiset lomautushakemukset. Tilanteet lomautushakemuksissa olivat käytännössä jotain aivan muuta kuin yksinkertaisia. Perustapauksissa säännös toimii, mutta käytännössä suuri osa lomautuksista toteutuu sekamuotoisina lomautuksina. Tarkastelkaapas vaikka alla olevaa kuvaa. Se kertoo kuinka monta päätöstä yhdestä kuukauden hakemuksesta lain mukaan pitää antaa ja kuinka henkilölle maksetaan useissa eri päivien jaksoissa kuukauden sisällä eri suuruista päivärahaa. Huomatkaa vielä, että kysymyksessä on todella vain yhden kuukauden hakemus.
Käsittelijämme tekevät valtavan ja aikaa vievän työn käsitellessään näitä lomautushakemuksia. Sisäistä ohjeistusta meillä on laadittu yhdenmukaisen käsittelyn turvaamiseksi, mutta silti tilanne tuntuu lain tulkinnankannalta epätoivoiselta. Miten lomautettu henkilö voi ymmärtää saamansa päätökset ja päiväkohtaiset erisuuruiset päivärahat, jos työttömyysturvan ammattilaisilla on vaikeuksia löytää yhteen kuukausittaiseen hakemukseen samanlainen tulkinta, maksutapa ja päätökset?
Vakinaistamalla edellä mainitun säännöksen, jää sovittelu lomautettujen henkilöiden kohdalla hyvin sekavaksi. Säännöksen vakinaistaminen ei ole järkevää työttömyysturvalain selkeyttämisen kannalta, vaan lomautustilanteiden käsittelyyn pitäisi etsiä joku toinen vaihtoehto. Toinen vaihtoehto voisi olla esimerkiksi sellainen, jossa lyhennetylle työviikolle lomautetun henkilön hakemukset käsiteltäisiin siten kuin osa-aikatyössä olevan henkilön hakemus käsitellään. Ajatellaanpa vaikka tilanne, jossa työnantajan palveluksessa on kaksi työntekijää. Toinen työntekijöistä on osa-aikatyöntekijä ja toinen työntekijä työskentelee kokopäiväisesti, mutta kokoaikatyötä tekevä lomautetaan lyhennetylle työviikolle tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Työntekijöiden työtehtävät ovat olleet identtiset ja he ovat saaneet saman tuntipalkan tehtyjen tuntien mukaan. Molemmat tekevät nyt ”osa-aikatyötä”, mutta ansiopäivärahana maksettava korvaus maksetaan eri perusteilla ja suuruisena. Miksi siis lainsäädäntö ei kohtele heitä yhdenvertaisesti?
Yhtenä uudistuksena saatetaan työttömyysturvalakiin ehdottaa suoja-osaa. Suoja-osa tarkoittaa sitä, että työtön henkilö voisi tienata tietyn summan kuukaudessa ilman, että kyseinen summa vaikuttaa maksettavan ansiopäivärahan määrään. Suoja-osuus saattaisi helpottaa sovittelua tietyissä tilanteissa. Tämän hetkinen kehitys eri aloilla sovellettavista suoja-osuuksien lisäämisistä pitäisi kuitenkin katkaista. Käytännössä työalakohtaiset suoja-osuudet eivät selkiyttäisi työttömyysturvan tulkintaa sovittelutilanteissa, vaan mutkistaisivat sitä. Tämän vuoksi mielestäni pitäisi pysyttäytyä ns. yleisessä suoja-osassa, jota sovelletaan työalasta riippumatta.
Arvostelu on helppoa ja positiinen palaute on aina hieman kiven alla. Tähän loppuun pitää vielä lisätä, että työttömyysturvan kehittämisessä on ollut myös paljon hyvää, eikä sitä tarvitse kiven alta edes etsiä. Kerron tästä lisää vielä tällä viikolla…
Murinasta huolimatta mukavaa maanantaita Kaikille lukijoille!